Suomessa asuu lähes 50,000 afrikkalaista ja afrikkalaistaustaista ihmistä ja määrämme on kasvanut tasaisesti. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin vielä kaukana siitä, että se tukisi tai muutoin pyrkisi edustamaan tätä ihmisryhmää. Yhteiskunta tässä yhteydessä tarkoittaa myös mediaa, mukaan lukien painetun ja virtuaalisen uutisen, TV , radion, lehdet, kirjat ja sosiaalisen median.
Afrikan tarinaa on aina kerrottu vain yhtenä tarinana…köyhyys, sota, nälänhätä, kuivuus, jne. Tästä stereotyyppisestä näkökulmasta mikä tahansa maa vaikuttaisi kaipaavan apua. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että Afrikka on paljon muutakin kuin nämä kolonialistiset stereotypiansa kuten Afrikka ”valkoisen miehen taakkana”. Millään ihmisryhmällä ei ole monopolia köyhyydestä, takapajuisuudesta, sodasta, nälänhädästä jne.
Valkoisen pelastajan mielikuva satuttaa ja vaikeuttaa aitoa kehitystä
Ongelman taustalla on kolonialismi ja orjakaupan historia. Kun länsimaalaiset siirtomaaherrat astuivat Afrikan mantereelle noin 600 vuotta sitten, länsimaalainen media myös aloitti hankkeen valkoisen pelastajan mielikuvan luomiseksi. Valkoisen pelastajan myytti on vakava ongelma Euroopassa ja Suomessa tänä päivänä. Tämä tietynlainen kuva Afrikasta ja afrikkalaisista nimenomaan Eurooppalaisten pelastuksen kohteena elää edelleen vahvana länsimaalaisissa yhteiskunnissa. Tietämättömät eurooppalaiset ajattelemassa, että afrikkalaiset tarvitsevat pelastusta itseltään ja vieläpä eurooppalaisten toimesta on naurettava ajatus afrikkalaiselle. Mutta nämä ennakkoluulot ja vääristyneet ajatukset ovat syvällä. Yksi isoimmista epäkohdista onkin se, että eurooppalaiset (ja muut länsimaat) ovat olleet jo vuosisatoja riippuvaisia Afrikan mantereesta ja sen luonnonvaroista kuten mineraaleista. Afrikkalaisena voin sanoa, että Eurooppa tarvitsee pelastusta itsekin ja monesta asiasta. Ahneus, kapitalismi, kolonialismi, rasismi, itsekkyys, jne. Jokainen ihminen, joka elää näiden siivittämän maailmankuvan alaisuudessa, tarvitsee kiireellistä apua.
Nälkäisiä lapsia ja viidakkoa – kuva Afrikasta on hyvin suppea
Yksi käytännön ongelma on se, että vaikka olemme jo 2020-luvulla, afrikkalaisten representaatio ylipäätään ei ole juurikaan muuttunut yli 50 vuoden aikana. Suomalainen yhteiskunta ja länsimaalainen media ovat erityisen mieltyneet 1920-luvun Afrikan mielikuviin ja me emme oikeastaan koskaan pääse näkemään modernia Afrikkaa suomalaisessa saatikka länsimaalaisessa mediassa. Afrikkalaiset ja afrikkalaistaustaiset näytetään jatkuvasti rikollisina, laiskoina, köyhinä ja vähemmän etnisyyden edustajina mediassa (Suomessa ja muualla). Mediaa ei kiinnosta pidemmän päälle näyttää positiivia onnistumistarinoita Suomen Afrikkalaisista vaan tilaa saa vain epäsuotuisat kuvat. Länsimaalaisella ja suomalaisella medialla on historiassa pitkät juuret afrofobian kasvattamisessa ja se on johtanut osaltaan rasistiseen kulttuuriin ja vihaan afrikkalaisia kohtaan. Tämä kaikki vain siksi, että voidaan edelleen oikeuttaa ja jatkaa valkoista ylivaltaa, ylläpitää rasistisia rakenteita ja yhä siten sortaa afrikkalaisia ja afrikkalaistaustaisia. Poliisi kiinnittää erityistä huomiota afrikkalaisiin, ja ihmisiä ahdistellaan. Kaikki tämä saa juurensa myös afrikkalaisuuden negatiivisesta representaatiosta mediassa.
Tämä annettu kuva afrikkalaisista ei tule muuttumaan itsestään koska se ei ole neutraali. Se on osa kapitalistista viitekehystä, jonka tarkoitus on mm. pitää afrikkalaiset alakynnessä ja samalla ylläpitää kolonialistien ylivaltaa, joka edelleen hyväksi käyttää Afrikan manteretta ja sortaa afrikkalaisia. Afrikkalaisten epäinhimillistäminen ja negatiivinen näkökulma afrikkalaisuuteen myy ja saa näkyvyyttä. Positiivisen näkökulman tuominen esille muuttaisi koko yhteiskunnan dynamiikkaa, ja Suomen on kysyttävä itseltään haluammeko me oikeaa yhdenvertaisuutta?
Kolonisaation purkaminen on askel parempaan
Suomen ja Euroopan tulee dekolonisoida mielensä ja koulutuksensa. Eurooppa tulee pelastaa omilta ajatuksiltaan Afrikasta pelastettavana. Tämä pelastaja narratiivi ja ajatusmaailma ei auta afrikkalaisia, vaan pitää Afrikan mantereen riippuvaisena ja pönkittää lähinnä Eurooppalaisten itsetuntoa. Se ylläpitää myös stereotypiaa valta-asetelmasta, joka määrittelee maailmankuvaa Euroopasta ja Afrikasta.
Suomalaisen median dekolonisaatio kaipaa myös muutosta representaatioon. Afrikkalaiset ja afrikkalaistaustaiset ovat huonosti edustettuna Suomalaisessa yhteiskunnassa ja yleisesti länsimaissa, erityisesti vaikuttamisen ja vallan asemissa. Tämä on globaali ilmiö. Suomalainen media usein käyttää valkoisia eurooppalaisia ja muita ei-mustia ihmisiä puhumaan Afrikasta ja afrikkalaisista aiheista, ihan kuin Suomessa asuvien afrikkalaisten joukosta ei löytyisi yhtäkään asiantuntijaa. Suomalainen media myös näyttää hyvin tietynlaista kuvaa afrikkalaisuudesta mediassa ja samalla edistää ns. kolorismia antamalla tilaa lähinnä vaaleamman ihonvärin omaaville afrikkalaisille tai afrikkalaistaustaisille.
Kuten mainittu, media ei ole toistaiseksi ollut kovin kiinnostunut jakamaan positiivia onnistumistarinoita Afrikasta tai afrikkalaisista Suomessa. Media on hyvin monotonista, ja vain yksi ihmisryhmä edustaa kaikkia muitakin. Länsimaalaiset uskovat, että Afrikka ei ole edistynyt muun maailman tavalla. Tietenkin Afrikasta löytyy myös kehittyviä maita mutta sama pätee myös muihin maanosiin, kuten Eurooppaan. Afrikan mantere on täynnä moninaisuutta ja elinvoimaa ja rikkautta. Afrikassa on paljon osaamista, asiantuntijuutta, visionäärejä ja vallankumouksellisia tekijöitä – ihan niin kuin kaikkialla maailmassa. Kun media näyttää vain tiettyä kuvaa Afrikasta, myös oppineet ihmiset alkavat uskomaan siihen. On meidän yhteinen vastuumme yhteiskuntana murtaa ja poistaa tämä vääristynyt, kolonialistinen ja stereotyyppinen kuva Afrikasta ja afrikkalaisista. Tämä voisi olla hyvä askel afrikkalaisten ja afrikkalaistaustaisten ihmisten sorron poistamisessa.
Kirjoittanut: Eugene Ufoka